KLASSISISMI

KLASSISISMI

• Kirjallisuudessa 1600-luvulla
• Syntyi Ranskassa, Ranskan Ludvig XIV:n, "Aurinkokuninkaan" valtakaudella, josta levisi ympäri Eurooppaa ja vaikutti siellä jopa 1800-luvulle asti
• Ranskassa elettiin absolutismin, eli ehdottomaan itsevaltiuteen perustuvan monarkismin aikaa -> nimitys "Aurinkokuningas" Ludvig XIV:lle tuli, kun Ranskassa kaikki elämä pyöri kuninkaan ympärillä, niinkuin planeetat kiertävät aurinkoa
• Salongeilla suuri merkitys Ranska kirjallisuuteen, Ranskan hovi suuressa roolissa
• Barokin vastakohtana Klassisismissa pyrittiin luonnollisuuteen ja symmetriaan
• Nicolas Boileau saneli Klassisismin periaatteet

Taustaa

• Ludvig itsevaltiaana
• 1600-luvulla uskontojen väliset sodat
• Suuri valta kirjallisuusinstituutiossa Ranskan Akatemialla (1635)
• Barokin jälkeen syntynyt, ikään kuin tyylisuunan koristeellisuuden vastakohdaksi
• Barokki: Suureellinen ja koristeellinen tyylisuunta ennen Klassisismia
• Rokokoo: Barokin raskautta vastaan nousivat kepeät ja raikkaat sävyt, jotka tulivat Ludvig XIV:n hovissa esille näyttäen mallia ajan tyylin kehittymiselle - Klassisismin säännölliset muodot saivat leikkisiä ja oikullisia sävyjä

Tyyli

• Klassismin tyyli pyrki jäljittelemään voimakkaasti Antiikin aikaa, jolloin
• Luonnollisuutta, eli Totuutta oli tavoiteltava
• Luonnollisuuden oltava kuitenkin "edustavaa"; eli luonnollisuus tarkoitti taitoa kuvata todellisuutta antiikin kirjallisuuden tapaan
• Vaali sopusuhtaisuutta ja symmetriaa
• Kunnian ja Hyveen puolustus
• Persoonallisuus ja tunteellisuus tuomittavaa, kuten Ranskan hovissa -> kirjallisuus kaavamaista
• Boileau: kaikki liioittelevat ja fantastiset elementit pois kirjallisuudesta
  - mikään yksilöllisestä poikkeava, satunnainen ja tilapäinen piirre ei voi olla itse luontoa
  → yksityiskohdat ehdottomasti alistettu kokonaisuudelle
• Ei "Barokin syntejä", eli pontevaa, viisastelevaa tyyliä

Kirjallisuus

• Näytelmäkirjallisuus, eli Draama tärkeimpänä tyylisuunnan kirjallisuuden lajina -Draama jakautuu kahteen osaan; Tragediaan ja Komediaan -Draama, sekä sen alalajit ovat alkujaan Antiikin Kreikasta -Näytelmien henkilöhahmot selkeitä -Draamassa kolmen ykseyden sääntö, eli ajan, paikan, ja toiminnan ykseys -Tragediassa Runomuotoisuus ja jako viiteen näytökseen
• Teokset sijoittuvat ylhäistön salonkeihin -Kunnian ja hyveiden puolustus
  -Persoonallisuus ja tunteellisuus tuomittavaa
• Kertovat runot -Klassiset runomitat: Sommittelu, rytmi ja loppusoinnut tärkeitä
• Faabelit -Eläimillä inhimillisiä piirteitä -Vertauskuvallinen, yleensä moraalisen opetuksen sisältämä kertomus
• Maksiimit -Yleisiksi käyttäytymismalleiksi sopivia aforismeja - Lyhyitä, usein kyynisesti luonnehdittuja elämänohjeita -"Ranskalaiset moralistit" yrittivät näiden avulla nostaa salonkien sosiaalisen elämän moraalista tasoa

Keskeisiä kirjailijoita ja teoksia

• Pierre Corneille / "Le Cid" - tragikodemia rakkauden ja kunnian ristiriidasta -Keskeistä ajan ylimystölle
• Jean Racine / "Faidra" - Klassisistisen tragedian sanotaan huipentuvan Jean Racinessa
• Jean-Baptiste Poquelin, eli Moliére / "Tartuffe", "Don Juan", "Ihmisvihaaja", ym.
• Jean de La Fountaine / Faabeleita - Klassisistisen hengen mukaisia faabeleita
• Madame de La Fayette / "La Princesse de Cléves" -Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani, Klassisistinen rakkauskäsite on selkeästi kuvattuna, Halun ja avioliiton ristiriita
• Nicolas Boileau / Runouden opas -Antiikki pohjana, määrittää kirjallisuuden
• Herttua La Rochefoucault / Maksiimeja
• Caldéron / "Elämä on unta"
• John Milton / "Kadotettu paratiisi"
• Charles Perrault / "Hanhiemon tarinoita"

Moliére

• Klassisismin komedian mestari
• Esitti komedioissaan ihmisten heikkouksia - Sovinismi ("Naisten koulu") - Pihiys ("Saituri"), Nousukasmaisuus (" Porvari Aatelismiehenä"),
• Viihdytti hovia farsseillaan (Farssi on komedia, jossa on väärinkäsityksiä, salaisuuksia, absurdeja tilanteita ja nopea, lopuksi tiivistyvä juoni)

• "Tartuffe" -Kuvataan ihmisen tekopyhyyttä - Uskonnnollinen kiihkoilija Tartuffe pesiytyy loiseksi rikkaan Herra Orgonin kotiin -Uhrautuessaan Tartuffen hyväksi Orgonin lähipiiri alkaa kärsiä, ja huomata Tartuffen tekopyhyyden -Tartuffe kertoo tekopyhyyden lisäksi miehestä, joka tuhoaa perheen ja sen onnellisuuden -Kuningas Ludvig kielsi näytelmän julkiset esitykset, sillä se loukkaa uskontoja -Ironia on myös suuressa roolissa, sillä sitä viljellään kunnioittavan kielenkäytön varjolla

Vaikutuksia

• Kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa Klassismi vasta 1700- ja 1800-luvuilla
• Klassistinen musiikki 1750-1820

Lähteet:

• Äidinkielen käsikirja
• Äidinkielen kurssivihko
• nettisivuja, joita en saaanut tähän liitettyä

REALISMI JA NATURALISMI

• Realismin syntypaikkana pidetään 1800-luvun alkupuolen Ranskaa.
• Teollistumisen ja kaupungistumisen tuomasta hyvinvoinnista huolimatta suurin osa ihmisistä kärsi köyhyydestä ja sosiaalisista epäkohdista. Mielikuvitukseen ja tunteisiin painottuvan romantiikan vastakohdaksi syntyi todellisuutta kuvaava realismi.

• Taide ei ollut enään itsensä ilmaisemista, vaan ympäristön kuvaamista ja yhteiskunnan epäkohtien esilletuontia.
  • Kirjallisuudessa päähenkilönä saattoi usein olla tavallinen, alempaan sosiaalliseen luokkaan kuuluva, yhteiskunnan epäkohdista kärsivä ihminen.
  • Ympäristöä ja ihmisiä kuvailtiin tarkasti ja todenmukaisesti, minkä vuoksi kirjailijoiden piti mennä ulos tekemään havaintoja.
  • Hahmojen ja ympäristön tarkka kuvailu ja todellisuudessa pysyminen vähensi juonen merkitystä. Juonen johdonmukaisuus oli tärkeämpää kuin jännitys tai yllättävät käänteet.

• Naturalismia voidaan kutsua pitemmälle viedyksi realismikisi, tai realismin myöhäisvaiheeksi.
  • Todenmukainen objektiivisuus oli melkein hylätty
  • Naturalistit pyrkivät kuvaamaan todellisuutta sotkematta siihen politiikkaa.
  • Ympäristöä pyrittiin kuvailemaan vielä tarkemmin ja vähemmän kaunnistellen.
  • Naturalistisissa teoksissa tuotiin esiin elämäm julmimmat puolet, kuitenkin niin että teoksen sanoma, tendenssi, olisi esillä
  • Naturalismia on joskus kutsuttukin inhorealismiksi
• Realismin ja naturalismin tyylikausi päättyy 1900-luvun alkuun.

• Positivismi
  • Filosofinen suuntaus, jonka mukaan todellista tietoa on vain tieteellinen tieto. Näkyi myös
    realistisessa kirjallisuudessa ja taiteessa.
  • Hippolyte Taine muokkasi positivismiä kirjallisuuteen sopivaksi:
    • Ihmisten yhteisöjä on mahdollista tutkia ja jakaa osiin samoin kuin mehiläisparvea
    • Ihmisten välisest suhteet esitetään tieteellisesti

• Merkittäviä kirjailijoita
• Charle Dickens, romaanien tarkoituksena hankkia myötätuntoa vähäosaisille sekä osoittaa yhteiskunnan vääryyksiä, Oliver Twist, David Copperfield
• Fjodor Dostojevski, psykoanalyyttisen ihmiskäsityksen ”oppi-isä”, Rikos ja rangaistus, Karamazovin veljekset
• Èmile Zola, esitti yhteiskunnan rakennetta järjestelmällisesti, Nana, Naisten aarreaitta
• Leo Tolstoi, korosti yksinkertaisia elämäntapoja ja lähimmäisenrakkautta, kaikenlaisen väkivallan vastustaminen, yhteiskuntalaitosten vastustus. Jeesus on johdattaja ei jumalan poika: Tolstolaisuus. Sota ja rauha, Anna Karenina
• Henrik Ibsen, psykologisia näytelmiä. Nukkekoti, Kummittelijoita
• Charles Darwin, evoluutioteoria, Lajien synty
• Karl Marx, talouden ”valta”, Pääoma
  

Petetty - August Strindberg, Naimakauppoja (1886)

• Kertoja ilmottaa tapahtumapaikoilla olevat asiat ja tapahtumat suoraan turhia kaunistelematta.
• Päähenkilöinä ovat velkainen luutnantti ja tukkukauppiaan tytär, jotka edustavat 1800-luvun keskiluokkaa.
• Kirjallisuusnäyte tuo esille yhteiskunnan ongelmia: velkaantuminen, avioliitot joilla haettiin rahallista ja yhteiskunnallista hyötyä.
• Teoksessa otetaan myös kanta naisen asemaan yhteiskunnassa. Vaimon, joka on koko elämänsä elänyt miesten siivellä, olisi jo korkea aika mennä töihin.
• Nämä kaikki seikat ovat yleisiä realismin ajan romaaneille, kuitenkin kerronnassa on pieni häivähdys romantiikan piirteitä: meren ranta ja muut tunnelmaa värittävät yksityiskohdat. Näiden seikkojen vuoksi romaania ei voi kutsua naturalistiseksi

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Realismi_(kirjallisuus)

Käsikirja WSOY

Kurssivihko 5: Teksti, tyyli ja konteksti WSOY

Keskiaika

• Länsi- Rooman tuhoutuessa 400- luvulla jKr. Eurooppaa kohtasi vuosisatoja jatkunut sotaisa sekasorto, joka kuihdutti kulttuurielämän lähes olemattomiin.
• Euroopan yhdistäväksi tekijäksi ja kulttuurielämän säätelijäksi nousi roomalaiskatolinen kirkko.
• Tieteen- ja taiteenalat, mukaanlukien kirjallisuus, alistettiin palvelemaan katolisen kirkon päämääriä. Myös ihmisten arkinen elämä oli täysin kirkon säädeltävissä.
• Ihmiset tunsivat vahvasti olevansa osa paavien ja kuninkaiden hallitsemaa hierarkkista yhteisöä yksilöllisyyden korostamisen sijaan.
• Sama päti myös taiteilijoihin, joiden täytyi pääsääntöisesti työskennellä vain kirkon ja sen oppien hyväksi. Harvoja heistä muistetaankaan nimeltä.
• Taiteilijat ammensivat siis aiheensa Raamatusta ja kirkon perinteestä, mikä näivetti muunlaista ilmaisua.
• Papisto vieroksui kansan keskuudessa vielä kytevää pakanauskoa ja siihen liittyviä kertomuksia ja taruja.
• Keskiajan tavallinen kansa oli oppimatonta, ja vain harvat osasivat lukea tai kirjoittaa. Luostareista kuitenkin muodostui ajan opillisia keskuksia, joissa tutkittiin ja luettiin myös vanhaa, kristinuskoa edeltäneiltä ajoilta peräisin olevaa kirjallisuutta. Munkit tuottivat myös omaa kirjallisuutta, erityisesti latinankielistä hartauslyriikkaa.
• Vuosituhannen vaihteessa hengellisen kulttuurin valta-asema kuitenkin murtui, ja maallistakin kirjallisuutta alkoi syntyä. Kansanviihdykkeeksi tarkoitetut kertomukset ja tarinat olivat kirkollisiin tuotoksiin verrattuina estottomia ja jopa säädyttömiä. Aikaa leimasikin vahva kaksijakoisuus; katolisen kirkon ankara kuri ja lihalliset kuvaelmat elivät rinnatusten.
• Romanttisista ritaritarinoista muodostui tärkeä osa keskiajan kirjallisuutta. Pääosin naisille suunnatut kertomukset rakentuivat pitkälti uljas ritari ja hädässä oleva neito- teeman ympärille.

Moraliteetti: Oli keskiajalla maallikkojen luoma draaman muoto. Vaikka se oli maallikkojen luoma, käsitteli se uskonnollisia aiheita. Moraliteetit ohjeistivat keskiajan ihmistä hyvään elämään. Jokamies on tunnetuin moraliteetti 1400-luvulta. Siinä personifikoitiin uskonnollisia seikkoja kuten syntiä ja katumusta.


Kirjailijoita:
Keskiajalta ei tunneta nimeltä monia kirjailijoita, eikä heidän teoksistaan ole nykypäivänä tunnettuja kuin vain harvat. Keskiajalla kirjallisuus keskittyi vahvasti Raamatun aiheisiin, joten muita kuin Raamatun aiheista kertovaa tai uskontoa käsittelevää kirjallisuutta ei ole helppoa tuolta ajalta löytää.

Dante Alighieri: Oli yksi Keskiajan kuuluisimpia kirjailijoita. Hän oli myös yksi harvoista tunnetuista kirjailijoista. Dante syntyi Italiassa ja asui siellä koko elämänsä. Hän kirjoitti kuuluisan teoksensa Divina Commedia ( suom. Jumalainen näytelmä), joka kertoo Danten tekemästä matkasta helvetin ja kiirastulen kautta taivaaseen. Tämä runokokoelma jakaantuu kolmeen osaan helvetti, kiirastuli ja taivas, joista helvetti on kaikista suosituin osa. Danten Helvetti kertoo Dantesta, joka tekee matkaansa kohti taivasta oppaanaan Vergilius. Vergilius oli roomalainen runoilija.

Trubaduurit ja trubaduurikulttuuri:

Trubaduurit olivat 1100-luvun kierteleviä laulajia ja runoilijoita, jotka kiertelivät esiintymässä keskiajan linnoissa kuninkaille ja kuningattarille. He lauloivat omista tunteistaan ja rakkaudesta. Heidän runonsa ja laulunsa käsittelivät omakohtaisia aiheita ja trubaduurin omaa elämää, mikä ei ollut tyypillistä keskiajalla. Se kuitenkin toi virkistävää vaihtelua hoville. Saksassa trubaduurien lauluja kutsuttiin minnelauluiksi, niitä esitettiin Saksan linnanhoveissa. Minnelaulut olivat lemmenlauluja esitettyinä hovin naisväelle. Trubaduurikulttuuri levisi ympäri Eurooppaa ja se oli suosittu taiteen esitysmuoto. Trubaduurien laulut eivät käsitelleet kristillisiä eikä Raamatullisia aiheita, vaan ne käsittelivät maallisia ja tunteisiin liittyviä aiheita.

Mysteerit ja miraakkelit:
Mysteerit olivat dramatisoituja näytelmiä Raamatun tarinoista. Corpus christi oli paavi Urbanuksen keksimä Herran ruumiin juhla, joka juhlisti kevättä ja kristuksen ylösnousemusta. Sen aikana esitettiin jopa viittäkymmentä mysteerinäytelmää. Noiden mysteerinäytelmien aiheena oli Kristus. Miraakkelit olivat Pyhimysten ihmeteoista kertovia näytelmiä. Kuuluisin miraakkelin aihe oli Neitsyt Marian legenda. Molemmat näytelmätyypit olivat kirkon seremonioiden ulkopuolella, vaikka kertoivatkin Raamatun aiheista.

Runoanalyysi:

Walter von der Vogelweide- Lehmusten alla

• Kuvaa toteutunutta onnea ja tyydytystä (lemmenkohtaus)
• Käytetyt luonnon ominaisuudet symbolisia merkkejä, esimerkiksi lehmus -> rakastavaisten puu
• Toistuva tandaradei- huudahdus vihjaa rakastavaisten ''leikin'' hilpeyteen
• Uskonnollisia viittauksia harvassa
• Poikkeaa muusta keskiajan trubaduuri-runoudesta huomattavasti
• Ei kovin tyypillinen, koska paljon monipuolisempaa kuin muu runous keskiajalla

  

lähteet: http://wikipedia.org/wiki/Jumalainen_n%C3%A4ytelm%C3%A4, http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/10_keskiaika/
Mikkola Anna- Maria, Koskela Lasse
Äidinkieli ja kirjallisuus: Käsikirja, WSOY

ROMANTIIKKA

· Romantiikan tyylisuuntaus syntyi 1700-luvulla Euroopassa ja sen valtakausi ajoittui 1780-1840.

· Sai alkuunsa Saksassa ja josta levisi sittemmin Ranskaan, Englantiin sekä vähitellen muihin Euroopan maihin.

· Alussa kirjallisuusfilosofian liike, mutta levisi muihin taideosa-alueisiin

· Suuntauksen nimesi saksalainen filosofi Friedrich Schelling.

· Saksassa oli liike oli voimakkaimillaan:

o Friedrich Schiller

§ Wilhelm Tell, Don Carlos

o Sturm und Drang

§ Yksilöllisyyden ratkaisun korostaminen ja oman tien hakeminen

· Jaetaan varhaisromantiikkaan sekä täysromantiikan kauteen.

· Vastavalistus

o Jean- Jacques Rousseau

o Syntyi vastareaktioksi valituksen järjen korostamiselle sekä klassistiselle estetiikalle.

· Puhkesi kukoistukseen Ranskan vallankumouksen aikaan.

· Ranskan vallankumous 1789

o Kannatti mielipiteen ja omatunnon vapautta.

o Ihmiset pyrkivät irtautumaan sekä tiedollisesti että yhteiskunnallisesti vanhoista aukroriteeteistä.

o Vapaus, veljeys ja tasa-arvo

· Romantiikan aikana painotettiin kiihkeitä tunteita, vapautta sekä mielikuvitusta. Myös kaikenlainen yliluonnollinen, henkimaailma ja ihmissielun pimeä puoli olivat osana tätä tyylisuuntaa.

· Melankolinen kaipuu on loputonta eikä sen rajaa pystytä koskaan täyttämään lopullisesti

· Äärimmäiset omakohtaiset kokemukset ei voitu jakaa muiden kanssa → romantiikkojen kärsimys sekä yksinäisyys.

· Romantiikka hiipui 1800-lopulla realismin syntyyn ja väistyi lopullisesti 1900-luvun alussa

Vastavallankumous valistukselle:

· Toisin kuin valistuksessa, kirjallisuudessa suosittiin irrationaalisuutta, usein kirjat olivat myös tarkoituksellisen epäloogisia. Romantiikka suosi mielikuvitusta ja tunteita yli järjen, tavoitteenaan arkipäiväisyyden ja rationaalisuuden pakeneminen; läpi romantiikan ajan kirjallisuuden kulkeekin tietoinen taistelu akateemista tyyliä vastaan.

· Valistuksenaikainen yhteiskunnan korostus korvattiin yksilön, erityisesti taiteilijan, vahvuudella ja erinomaisuudella.

· Esteettisyys ajoi käytännöllisyyden edelle.

Vahvojen tunteiden, kaipuun ja eskapismin aikaa

· Weltschmerz eli maailmantuska – maailma ei riitä mielikuvituksellisuuteen

· Kaipuun sininen kukka

o Runoilija Novaliksen keksimä käsite, saksalaisen romantiikan tunnuskuva

o Ikuinen kaipuu jostain suuremmasta tässä maailmassa

o Eskapismi eli todellisuuspakoisuus

§ Teemoissa näkyy kaipuu jostain arkea suuremmasta moraalin tilalle

o Suuret tunteet: onneton rakkaus, viha, suru, pelko, kaipuu, jännitys

o Vapauden kaipuu, seikkailut

o Yksilön korottaminen – sankaritekojen ihannoiminen

§ Mielikuvitus, oikullisuus ja selittämättömät tunteet ja asiat valistuksen järjen, hyödyn ja moraalin tilalle

Isänmaan ylistystä ja kummitusten ulinaa
Kansallisromantiikka:
Isänmaata, oman kansan perinteitä ja erikoisominaisuuksia korostava sekä ihaileva kirjallisuus.

· Historiallisista aineksista ammentaminen: Walter Scott, Alexandre Dumas

· Kiinnostus historiallisiin tapahtumiin ja niiden tutkiminen johtaa nykyaikaisen historiankirjoituksen syntyyn.

· Historian tutkiminen saa kirjailijat kiinnostumaan oman maansa kulttuuriperinteestä ja vaiheista, ns. "kansallistunto" herää.

o Kansanrunous, eepokset; Elias Lönnrot: Kalevala

· Kirjallisuudessa pyritään kuvaamaan kullekin kansalle ominaisia piirteitä ja romantisoidaan voimakkaasti ihmisten arkipäiväinen elämä; J.L. Runeberg: Saarijärven Paavo

· Ei luo realistista kuvaa oikean kansalaisen elämästä vaan maalailee runollisia mielikuvia.
→ Myöhemmin kansallistunnon kautta lähtee syntymään kansallinen realismi, joka pyrkii romantiikan vastaisesti kuvaamaan kansan eloa ja tuntoja realistisesti; Aleksis Kivi: Seitsemän Veljestä

Kauhuromantiikka:Yöpuolen teemoja ja jännitystä, tuntemattoman pelkoa ja rappioituneita mieliä

“Ihmiskunnan vanhin ja vahvin tunne on pelko, ja vanhin ja vahvin pelko on tuntemattoman pelko.” – H. P. Lovecraft

· Kauhuromantiikka on saanut paljon vaikutteita goottilaisuudesta ja keskiajalta, ja näiden aikakausien ihannointi on voimakkaasti läsnä.

· Tapahtumat sijoittuvat goottilaisen arkkitehtuurin miljööseen: linnat, tornit, täysikuu

· Keskiajan vaikutus on nähtävissä lähinnä kauhun luomisessa; keskiössä ovat keskiajan ilmapiirille tyypilliset irrationaaliset pelot ja ihmismielen synkkyyden selittämättömyys.

· Kauhuromantiikka voidaan pääpiirteissään jakaa kahteen tyyppiin:

o Yliluonnollisuuteen pohjautuva kauhu:

§ Kummitukset, hirviöt

§ uskonnolliset menot ja yliluonnolliset voimat; kiroukset, okkultismi, noituus, selittämättömät näyt.

o Psykologinen kauhu:

§ pirstaleinen mieli, hulluus, rappio, ahdistuneisuus

§ tuntemattoman pelko; kuolema

Kauhuromantiikan teemat ja miljööt ovat paljolti nykyään näkyvissä rock- ja heavy-kulttuurissa sekä muussa populääritaiteessa.

Dagon (muinainen jumalolento, joka esiintyy myös Lovecraftin novelleissa)

 

Sadut:Romantiikan ajalla eläinsadut eli faabelit nousivat jälleen.

· käsittelevät ihmisen elämää ja yhteiskuntaa personifioitujen eläimien kautta.

· Sadut ovat lähes aina moraalisesti opettavaisia, joissa ns. paha voima, väärä moraali, saa lopussa palkkansa.

· Grimmin veljekset

· H. C Andersen

Keskeisiä kirjailijoita ja teoksia:

- Lordi Byron - Childe Haroldin pyhiinvaellusmatka

- John Keats - Oodi satakielelle, Oodi kreikkalaiselle uurnalle

- Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo, Järki ja tunteet

- Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

- Emily Brontë - Humiseva harju

- Victor Hugo – Pariisin Notre Dame, Kurjat

- Alexandre Dumas vanhempi – Kolme muskettisoturia, Monte-Criston kreivi

- Alfred de Musset – Vuosisadan lapsen tunnustuksia

- Aleksandr Puškin – Jevgeni Onegin, Boris Godunov

- Nikolai Gogol – Pietarilaisnovelleja, Kuolleet sielut, Reviisori

- Kauhuromantiikkaa:

- Edgar Allan Poe – kymmeniä novelleja ja runoja, mm. Korppi-runo ja Ligeia, Morella, Berenike ja Kielivä sydän –novellit

- H. P. Lovecraft – Dagon, Varjo Innsmouthin yllä, Cthulhun kutsu, Ulkopuolinen, Hän, joka tuli käymään, Herbert West – elvyttäjä, Unen seinämän takana

- Mary Shelley – Frankenstein

- Bram Stoker – Dracula

- Kansallisromantiikkaa:

- Eepokset: Kalevala, Beowulf, Rolandin laulu, Kalevipoeg, Niebelungeinlaulu, Cid, Edda (kansalliseepoksiksi, vanhoja taruja)

- J. L. Runeberg – Saarijärven Paavo

Goethe, Tennyson ja Krylov (KV s. 105)

· Goethe

o Vahvat, tunteelliset sanavalinnat

o Elävä kuvailu

o Voimakkaat tunteet pääosassa

· Tennyson

o Luonnon romantisoiminen

o Kaipuu yhteyteen jonkin suuremman (luonnon) kanssa

· Krylov

o Loppusoinnut

o Personifikaatiot

o Faabeli

o Perinteinen runo

LÄHTEET:
Wikipedia
Äidinkielen Käsikirja, WSOY
http://www.xip.fi/taidehistoria/?page_id=67

http://koulutus.ulvila.fi/data/doc//kirjallisuus.htm

http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_romantiikka.htm

http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/kurssi5/kansallisromantiikka_johdanto.html
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kultakausi/sanasto/kansalli.html